Old fashioned apple pie

Olen haaveillut tällaisesta piirakasta jo lapsesta asti, kun mummolassa luin Tipi&Sylvester- kirjaa/lehteä/sarjakuvaa, jossa Mummo paistoi heille piiraita ja näyttivät niin kivoilta. Tosin etäinen muistikuva, että Sylvester olisi halunnut Tipin piiraan täytteeksi, mutta ehken takerru siihen. Nyt vuosia myöhemmin päädyin itse kokeilemaan ja vaikka olin jo menettämässä toivoa onnistumisen suhteen, niin sain silti piirakan aikaiseksi, joka näytti ja maistui hyvältä. Oikeastaan voisin korjata, että saimme, koska lauantaina oli neitejä kylässä.

Ohje on peräisin (jälleen) Amerikan parhaat piiraat- kirjasta.

Pohja

6 dl vehnäjauhoja
1 maustemitta suolaa
225g kylmää voita sentin kuutioina
2 rkl sitruunan mehua
4-6 rkl jäävettä

- Ensiksi rasva, jauhot ja suola "nypitään" kulhossa ja seuraavaksi lisätään neste.
- Muotoilin taikinasta kaksi palloa, jotka käärin kelmuihin ja pidin yön yli jääkaapissa. Alkuperäinen ohje käskee pitämään neljä tuntia vähintään.

Taikina oli piiraani ongelmatekijä, sillä siinä kohtaa kun oli tarkoitus "kaulita nättejä taikinaympyröitä", niin havaitsin kuinka taikina leviää murumassana leipoma-alustalle. Vettä lisäämällä saimme kuitenkin taikinan asettumaan. Jälkeenpäin tutkittuani erinäisistä lähteistä muita vastaavia ohjeita, niin huomasin, että veden määrä oli jokaisessa paljon suurempi ja jauhoja puolestaan vähemmän. Kun en ole ennen tehnyt vastaavaa, niin enpä tullut tuollaistakaan ajatelleeksi, mutta tietääpä jatkossa kuinka toimia.

Palatakseni takaisin reseptiin, niin kun varsinainen leipominen on käsillä, niin taikinapallot kaulitaan pyöreiksi. Toinen levy asetetaan piirasvuan pohjalle. Käytin kertakäyttöistä fooliovuokaa, koska taloudesta ei löydy korkeampi reunaisempaa piirasvuokaa. Pohjataikinaa tulisi jäädä ainakin pari senttiä reunojen yli myöhempää rypyttämistä varten, mutta meidän piiraan pohjataikina piti lähinnä painelle reunoille, niin eipä sitä juuri yli jäänyt.

Täyte

8 suurta omenaa kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi viipaloituna (Itse laitoin kuusi ja riittivät erittäin hyvin)
runsas desi sokeria
3 rkl fariinisokeria
2½ rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää (alkuperäinen ohje sanoo, että vastajauhettua eli siitä vain jauhamaan, jos siltä tuntuu)
½ maustemittaa suolaa
2 rkl sitruunanmehua
sitruunan raastettua kuorta (tarkkaa määrää ei sanota, mutta raastoin itse puolikkaan sitruunan kuoren, joka vielä oli jäljellä)
2 rkl voita/rasvaa

Voiteluun
2 rkl kuohukermaa ja 1 rkl sokeria (itse käytin maitoa)

- Täytteen aineet sekoitetaan voita lukuunottamatta kulhossa ja kaadetaan vuokaan niin, että keskellä on korkeampi keko. Voi levitetään nokareina päälle.
- Taikinan reunat voidellaan vedellä ja kansi nostetaan päälle. Reunat rypytetään ja kanteen tehdään muutama höyryaukko.
- Voitele pinta ja ripottele päälle sokeria.
- Paistetaan uunin keskiosassa ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja sitten 200 asteessa noin 45 minuuttia.

En tiedä kemiasta mitään eli en tiedä mitkä ainesosat yhdessä aiheuttivat sen kemiallisen reaktion, että piiraan sisälle kertyi huomattavan paljon nestettä. Otettuani selvää asiasta, niin hillosokeri voisi auttaa asiaa ja kunnollinen jäähtyminen ennen tarjoilua. Kärsivällisyys ja leipominen (tai syöminen pikemminkin) eivät vain kuulu yhteen, niin hyvä kun ennätti puoli tuntia olla poissa uunista ennen kuin neljä nälkäistä iskivät kiinni haarukkansa.

Yhdessä vaniljajäätelön kanssa makuelämys oli taivaallinen. Siitäkin huolimatta, että pohja oli pettymys jo pelkän maun suhteen, tosin mitä voi odottaa jos yhdistää voita ja jauhoja, niin täyte oli uskomaton. Mausteet sopivat täydellisesti ja aikaisemmin tullut käytettyä pelkkää kanelia omenapitoisissa leivonnaisissa, niin tämän rinnalla tuntui lähinnä laimealta. Täältä tullaan syksy ja itsepoimitut omenat!

Työuupumuksen tähden en ole juuri evääni jaksanut liikauttaa keittiössä tämän viikon aikana, jos kahvin keittoa ja koiran ruokintaa ei lasketa. Sunnuntaina testasin leipävuokaa, joka toimi mainiosti, mutta leipäohjeista myöhemmin. Ärsyttää, kun unohdin Kuokkalaan kirjaston Muffinssi- kirjan, sillä olisi tehnyt mieli kokeilla toisenlaisia maapähkinävoi cupcakeseja. Whisky-peanut-butter:eihin löytyisi aineet, joten ehkä ilahdutan Kreikasta palaavia perheenjäseniä niillä. Lisäksi pitänyt pitkään kokeilla, kun juhannuksena maistoin ystävän tekemiä bataattiteeleipiä, jotka oli niiiin hyviä, että laittaisi bataattia leipä/sämpylätaikinaan. Kuulemma toimii mainiosti.:)

Olen kuunnellut viimeiset pari tuntia Chocolat- elokuvan soundtrackiä ja ei liene ihme, että mieli on täynnä kaikkea erittäin suklaisia asioita ("He's not my dad, he's my pony!").

- Suvi

Lime & white chocolate muffins

Luulen, että suhteestani uuden (ja ensimmäisen) muffinssipeltini kanssa tulee olemaan lämmin ja antoisa siitäkin huolimatta, että tulen varmasti menettämään usemman kerran järkeni, koska kypsyyden tarkkailu on huomattavasti hankalanpaa näin. Osittain voin syyttää typerää uunia, joka paistaa epätasaisesti, koska liian usein on käynyt niin, että aikaansaannokseni ovat jääneet joko liian raaoiksi tai juuri muffinssit ovat palaneet pohjasta, koska pinta antaa raa'an vaikutelman. Kaikesta huolimatta en voi kuin tuntea lähes äidillista ylpeyttä, kun katson noita symmetrisiä ja somia muffinsseja omissa vuuissaan.

Käytin samaa ohjetta kuin salmiakki-sitruuna- muffinsseissa sillä erotuksella, että salmiakin ja sitruunan sijaan rouhin levyllisen valkoista suklaata (Pandan, 130g jos muistan oikein. Tosin suklaanmäärää voi ja täytyy säädellä oman maun mukaan.), yhden limen raastetun kuoren ja kourallisen/noin kymmenen pienittyjä Omar- karkkeja. Olin kyllä varannut täyden pussillisen, mutta mystisesti vain katosivat. *viatonta viheltelyä*

Ajattelin ensin, että olisin taiteillut jonkinlaisen kuorrutuksen hyödyntäen kuorettoman limen mehun ja jääkaapissa on lähes täysi paketti kookosrasvaa, joka tulisi eliminoida lähitulevaisuudessa, mutta jätän toiseen kertaan, koska nämä varmasti toimivat paremmin ilman. Tosin yhden puolijäähtyneen maistamisen perusteella limen makua olisi voinut olla enemmän, mutta tietää jatkossa lisätä enemmän taikinaan.

Olen edelleen kameraton parka, joten havainnollistavia kuvia ei tipu, ainakaan itseni ottamia.

Jääkaapissa odottaa (vihdoinkin!) omenapiirakan taikina, jonka tein eilen illalla valmiiksi, kun vaatii jääkaapissa/kylmässä oloa yön yli ennen varsinaista leipomista. Jos hyvä tuuri käy niin myöhemmin pitäisi ilmestyä neitejä kylään, niin piiraan leipominen saa vielä odottaa.



The province complains on ollut viime päivinä suuressa soitossa ja oli sitä myös näitä tehdessäni. MGMTn ohessa varmasti nousee merkittävimmiksi yhtyeiksi tämän kesän osalta minun listoillani. Olisipa jo Flow.

- Suvi

PS. Tietokoneeni H- näppäin ei toimi kunnolla, kuinka raivostuttavaa!

Salmiakki & lemon muffins

Nimi voisi pikemminkin olla Kiukkuiset muffinit, sillä leipomahetkellä ilmassa oli niin paljon kiukkua ja apaattisuutta, että varmasti tunnelma imeytyi myös muffinsseihin, vaikka ei sitä mausta huomannut.

Olen tainnut aikaisemmin mainitakin toisinaan jopa liian läheisen suhteeni karkkeihin ja tässä se taas näkyy. Sitruuna ja salmiakki sopivat yhteen kuin kattila ja kansi. Aiemmin tämä on tullut todistettua sitruunatäytteisen ja salmiakkikuorrutteisen täytekakun kautta, joten muffinssejakin oli pakko kokeilla.

Tässä kohtaa voisin mainita etten tiedä kumpaa sanaa pitäisi käyttää muffinit vai muffinssit. Puhuessa puhun aina muffinsseista, muffini ei vaan sovi suuhun, mutta "paperilla" muffini näyttää ja tuntuu paremmalta. Turhat huomiot vol.18 tai sitä rataa.

Ohje on peräisin Dagensmuffin- sivustolta, joka on ehdottomasti parhain ruokasaitti kautta aikojen, ainakin tällaiselle muffinssifriikille. Muokkasin "Valkosuklaa & sitruunamuffinit"- ohjetta, joka on tullut todistettua erinomaiseksi useampia kertoja, vaihtamalla valkosuklaan salmiakkiin. Kaavailin apteekkisalmiakkeja sillä koon, koostumuksen ja kunnon salmiakin maun puolesta olisivat sopineet parhaiten, mutta jälleen kerran terveisiä Lievestuoreen apteekille, joka ei ole avoinna kesälauantaisin, niin jouduin tyytymään Fazerin salmiakkisekoituksen ruutukarkkeihin.

Taikina

5½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
100 g sulaa rasvaa
2½ dl sokeria
2 munaa
1 prk kermaviiliä
2 tl raastettua sitruunan kuorta
n. pari kourallista salmiakkikarkkeja

- Aluksi leikkelin saksilla salmiakit pieniksi. En ole aivan varma tuosta määrästä, mutta oli sellainen 150 gramman(?) pussillinen, josta käytin kaikki pehmeät ruudun muotoiset ja niitä oli suunnilleen kahden kourallisen verran.
- Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Salmiakkipalat kannattaa lisätä kuivien aineiden joukkoon, etenkin jos käyttää Fazerin karkkeja, koska jauhojen avulla on helpompaa saada pidettyä karkin palat erillään, sillä muuten ne ovat vain yhtenä mönttinä taikinan seassa.
- Sokeri ja rasva vaahdotetaan keskenään.
- Lisätään munat yksi kerrallaan välillä sekoittaen.
- Seuraavaksi sitruunan kuori ja kermaviili sekoitetaan joukkoon, ja lopuksi kuiva-aineseos.
- Taikina jaetaan muffinivuokiin ja paistetaan 200 asteessa noin varttitunti uunin keskitasolla. Alkuperäinen ohje neuvoo paistamaan 25 minuuttia, mutta en tiedä onko uunimme ylitehokas, sillä pari kertaa olen onnistunut polttamaan pohjan annettua muffinssien olla uunissa varttia pidempään. Kannattaa olla tarkkana jo kymmenen minuutin jälkeen ja ottaa pois, kun pinta ja pohja alkavat olla kullanruskeita.


Salmiakki&sitruuna ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosin sitruuna olisi voinut maistua vähän enemmän. Turkinpippurirouhe voisi myös sopia näihin mainiosti. Ohjeena tämä on mielestäni yksi parhaimmista muffiniohjeista ainakin jos pitää enemmän mehevistä kakkusista.

Kamera oli kateissa, joten kuvaa ei valitettavasti ole. Oma kamera täytyisi hankkia pikimmiten, sillä lähestyvän muuton myötä ei vanhempien kamerasta hirvittävästi ole apua tässä kohtaa.




Tällä viikolla tehosoitossa ollut Modest mouse päätyi soimaan taustalle myös leipoessa.

Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo tullessaan leipomuksien suhteen. Ikävöin muumimaisia pannukakkuja etenkin kun vaahterasiirappiakin löytyy vielä. Ongelma on vain, ettei pelkästään itselleen huvita edes alkaa tehdä mitään. Kahvikesteissä voisi olla ideaa!

- Suvi

Key lime pie

Sattui käymään niin ikävästi, että oma piiraani ehti kadota parempiin suihin ennen kuin ehdin kamerani kanssa paikalle. Tässä googlesta poimittu otos havainnollistamaan ja epäilyksettä omanikin näytti yhtä nätiltä.

Ohje on peräisin kuuluisasta ja loppuunmyydystä Amerikan parhaat piiraat- kirjasta. Mitä olen ehtinyt teosta selailla, niin luulenpa että kaveraan roimasti kopiokoneen kanssa ennen kuin luovutan kirjan takaisin kirjastoon.





Keksimurupohja

3½ dl murskattuja Digestive tai grahamkeksejä (n. puolet 400g paketista)
n. 1 dl voisulaa
1 rkl sokeria

- Aluksi laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
- Murskaa keksit, lisää rasva ja sokeri, ja sekoita tasaiseksi.
- Taputtele muruseos tasaisesti vuan pohjalle ja reunoille (käytin tavallista n.25cm ympärysmitaltaan olevaa piirasvuokaa).
- Pohjaa paistetaan noin 10 minuuttia.
- Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.


Täyte

5 keltuaista
1 tlk(400g) kondensoitua makeaa maitoa (Kondensoitumaito on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus. Löytyy ainakin Citymarketeista n. 4 euron hintaan. Harmitti, kun vasta ostamisen jälkeen tajusin käväistä samassa rakennuksessa olleessaa Aasian food- liikkeessä ja samaa maitoa, eri merkkistä tosin, myytiin puolet halvemmalla. Tuo mieleen toffeen.)
n. 1 dl limeistä puristettua mehua
1 rkl raastettua limen kuorta

- Vatkaa keltuaisia kunnes muuttuvat sakeammiksi.
- Lisää maito ja vatkaa seos tasaiseksi.
- Lisää limen mehu ja - kuoriraaste. Vinkkinä sitrushedelmien kuoren raastamiseen, kun raastaa leivinpaperinpalan päältä, niin suurinosa kuoresta jää kiinni paperiin ja on näin helponpaa saada erilleen, kuin tökkiä raastinraudan väleistä.
- Levitä täyteseos tasaisesti piiraspohjan päälle.
- Kypsennä n. 10 minuuttia (oma piiraani taisi olla uunissa reilun vartin) ja jäähdytä hyvin.
- Virallinen ohje neuvoo laittamaan pakastimeen kolmeksi tunniksi, jotta täyte jähmettyy kunnolla, mutta itse pidin jääkaapissa yön yli.
- Ennen tarjoilua (jos käyttää pakastinta, niin piiras kannattaa ottaa pois 15-20 minuuttia ennen tarjoilua) piiraan voi koristella kermavaahdolla ja limeviipaleilla.

Taivaallisen hyvää ja helppoa. Olen aikaisemmin suosinut enemmänkin sitruunaa leipomuksissani, mutta viimeistään nyt huomasin pitäväni limestä ehkä jopa enemmän. Lime on ehdottomasti omassa suosikkihedelmät top5:ssä, sillä soma ulkonäkö, taivaallinen tuoksu ja maku on mitä mainioin.



Key lime pie:ni syntyi lemppari walesilaisteni tahdittamana.

Mielessä on jo kasapäin ohjeita, joiden kokeilemista en malta odottaa. Päällimmäisenä old-fashioned apple pie, jonka teon ajattelin ensin lykätä syksyyn jotta saisi itsepoimittuja omenia edesmenneestä mummolasta, mutta luulenpa ettei kärsivällisyys riitä sinne asti. Mojito cheesecake kuulostaa myös enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta!

- Suvi

Whisky peanut butter cupcakes

Sen kummemmin analysoimatta voin paljastaa, että cupcakesit ja muffinit kuuluvat ehdottomasti omiin suosikki leivoksiini jo pelkästään siksi, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Karkit ovat yksi lempiasioistani ja muffinit ovat parhain keino yhdistää nämä ja leipominen toisiinsa. Tulikin juuri mieleen, että täytyy lisätä apteekkisalmiakki muistilistaan. On jännittävää kokeilla aina kaikkea uutta, sillä tylsyys jos mikä on turhauttavaa.
Voin kiittää erästä ystävää, että tämä resepti päätyi tietoisuuteeni. Kieltämättä whisky-pähkinävoi kompinaatio aluksi veti hieman skeptiseksi, mutta onneksi samainen ystävä vapautti minut tästä ennakkoluulosta. Päätinkin omistaa tästä lauantaista aikaa näiden nopeasti kaveripiirissä suosiota saaneiden kakkusten kokeiluun ja voin sanoa, ettei ollut ollenkaan turha. Nämäkin ovat vegaanisia.
Pienenä vinkkinä, että kaloreiden ajattelu kannattaa lopettaa nyt.



Taikina

3dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
1tl leivinjauhetta
0.5tl soodaa
0.5dl maapähkinävoita
0.25dl whiskyä (whiskytuntemukseni lähentelee nollaa. Valintani oli Black velvet lähinnä taloudellisista syistä, mutten usko että tässä tapauksessa laadulla on hirveästi merkitystä.)
2.75dl makeutettua soijamaitoa
1dl sulatettua margariinia

- Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
- Kuivat aineet sekoitetaan omassa kulhossaan. Huomasin tässä kohtaa, että sooda oli lopussa (enkä laiskana ihmisenä jaksanut lähteä sotkemaan pyörällä kauppaan vesisateessa) joten korvasin sen laittamalla leivinjauhetta puolitoista teelusiikkaa ja toimi kiitettävästi.
- Maapähkinävoin sekaan sekoitetaan whisky ja soijamaito.
- Lopuksi yhdistetään sulatettu rasva ja maapähkinäwhiskysoijaseos kuiviin aineisiin.
- Taikina kaadetaan muffinivuokiin ja kannattaa jättää noin 1/4 kohoamisvaraa. (Täytyisi hankkia oikea muffinivuoka, niin pysyisivät ryhdikkäinä, kun paperi vuuat ovat sen verran heppoisia ja etenkin jos taikina on niinkin löysää kuin tämä, niin tahtovat levitä helpommin.)
- Paistetaan n.15-20 minuuttia uunin keskitasolla. Kuorrutteen voi valmistaa kakkujen jäähtyessä.

Kuorrute

0.5dl sulatettua rasvaa
0.5dl kookosrasvaa
6dl tomusokeria (laitoin itse vain viisi ja riitti hyvin)
0.25dl kaakaojauhetta
2.5rkl whiskyä
n. 3 rkl soijamaitoa

- Ensin sulatetaan rasvat (käytän tosin itse aina juoksevaa margariinia, niin välttyy rasvaroiskeiden kuuraamiselta mikron seiniltä) ja sekoitetaan keskenään. Annetaan jähmettyä pari minuutti jääkaapissa.
- Tomusokeri ja kaakao sekoitetaan ja sekoitin molemmat nesteet rasvaseokseen, vaikka alkuperäisessä ohjeessa ne pidettiin erillään.
- Koska teen kaiken aina vaikeimman kautta, niin otin ylimääräisen kulhon, johon sekoitin muutamassa erässä sokerikaakaoseoksen ja nesteen. Kannattaa sekoittaa hyvin, koska tomusokeri ja kaakao samaten paakkuuntuvat hyvin helposti. Omaan kuorrutukseeni kolme ruokalusikallista maitoa riitti hyvin, mutta varmasti jos laittaa kuusi desiä sokeria, niin kannattaa lisätä tarvittaessa.
- Lopuksi kuorrutetaan kakkuset ja halutessaan voi vielä koristella esimerkiksi nomparelleilla.
- Jääkaapissa/kylmässä säilyvät parhaiten.



Siitäkin huolimatta, ettei herttaisen punaisia sokeroituja sydämiä riittänyt kuin muutamaan ja pursotustaitoti kaipaavat rutkasti hiomista, olen tyytyväinen. Mitä mainioin makuelämys ei tullut yllätyksenä, koska näitä on maisteltu aikaisemminkin, mutta toki on aina palkitsevaa päästä itse tehdessään samaan lopputulokseen.




Musiikkivalintani oli tänään tämä, vaikka Tom Waits olisi varmasti sopinut paremmin teemaan. Tänään tuli tehtyä myös Key lime pie, mutta koska on vielä tekeytymässä ja tahdon kuvan valmiista piiraasta, niin säästän siitä raportoinnin huomiseen.

- Suvi