Soijarouhe-korvapuustit

Toissapäivänä eksyin kirjaston leivontakirja- hyllyyn ja mukaan tarttui Saa vaivata- (by Saara Törmä) opus. Mitä pidemmälle kirjaa selasin, niin sitä enemmän hymyilin, sillä kaikki kuvat, ohjeet ja kieliasu yhdessä puhuivat sen puolesta, että juuri tällaista minäkin haluan elämäni olevan tai pikemminkin jotain tällaista haluan saada aikaan. Kirjan kirjoittamisen sijaan päädyin kuitenkin vaatimattomasti vain kokeilemaan yhtä kirjan ohjetta, Korvasämpylöitä, hieman mukaillen oman jääkaappini sisällön mukaan.

Ensin tehdään taikina.

3 dl vettä
25 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai siirappia, muttei löytynyt kuin vaahterasiirappia ja uskallan veikata ettei oikein toimi.)
ripaus suolaa
1 dl ruisjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja (sekosin laskuissa, mutta yleensähän hiivataikinat ovat silloin hyviä, kun irtoaa kädestä)
25 g rasvaa

- Ensin lämmitetään vesi kädenlämpöiseksi ja liuotetaan siihen hiiva.
- Lisätään suola, sokeri, ruisjauhot ja vehnäjauhoja pikkuhiljaa. Vehnäjauhoihin päästäessä on kätevintä, kun työntää kätensä sekaan.
- Seuraavaksi rasva ja kannattaa jättää esim. desin verran vehnäjauhoja, että lisää vasta rasvan lisäämisen jälkeen.
- Annetaan nousta n. puolituntia.

Tässä välissä tehdään täyte. Oikeastaan vaihtoehtoja on niin paljon kun vaan riittää mielikuvitusta. Soijarouheen käsittely on allekirjoittaneelle helpointa ja ehkä tärkeinpänä, että sitä löytyi/löytyy yleensä aina kaapista. En mitannut mitään eli kaikki ovat sellaisia noin mittoja, mutta riitti hyvin tähän taikinamäärään.

n. 1 dl soijarouhetta
vettä
yksi sipuli
tippa öljyä
mausteita
n. 1 rkl makeaa chilikastiketta
n. ½ dl ketsuppia
(juustoraastetta reilu desi)

- Laita soijarouhe likoamaan veteen (sillein, että peittyy)
- Pieni sipuli sen kokoiseksi paloiksi kun haluat ja kuullota pannulla.
- Lisää soijarouhe (vettä voi kaataa pois, jos näyttää siltä, ettei kaikki imeydy) ja niitä mausteita, mistä tykkäät. Lopuksi ketsuppi tai miksei tomattipyrekin, jos sitä sattuu löytymään.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, niin kaada jauhotetulle alustalle ja kaulitse suorakulmaiseksi levyksi.

Näin meidän kesken voin paljastaa, etten vieläkään omista omaa kaulinta. On käynyt mielessä enemmän kuin muutaman kerran tässä syksyn aikana, mutta silti on vain jäänyt hankkimatta. Muistan, kun yksi poika luokallani sanoi kerran, että mikä leipuri se sellainen on, jolla ei ole marsipaania kaapissa. Minulla ei ole edes kaulinta, niin taidan olla aika huono. Toisaalta en pidä marsipaanista, niin en tiedä miksi sitä pitäisi olla. Chilikastikepullo ajoi moitteettomasti kaulimen virkaa ja onneksi taikina oli yhteistyöhaluinen.

Levitä täyte tasaisesti levyn päälle ja halutessasi voi päälle ripotella vielä juustoraastetta. Rullaa pitkältä sivulta aloittaen ja leikkaa n. 15 kolmioksi. Nosta kolmiot pellille kärki ylöspäin ja paina kärkeä sen verran alaspäin, että alkaa näyttää korvapuustilta. Paistetaan 225 asteessa n. 15 minuuttia. Odotellessa voi siivota keittiötä jauhoista tai jos ei huvita, niin uunin vartioiminen yhdessä Oscar Wilden kanssa ei ole lainkaan huono idea.

Kun olen nyt muutaman syönyt yhteisenä iltapalana ja -ruokana, niin en voi kuin suositella! Hyvää, halpaa ja helppoa, it's all about H baby. Luulen, että palaan em. kirjan resepteihin viimeistään viikonloppuna, kun saan perheenjäseniä kylään eli toisin sanoen ihmisiä, joille voi syöttää asioita. Yksinasumisen haittapuolena on ehdottomasti se, että kaikki syöminen jää omalle kontolle.

Harmittaa hieman, kun tämä blogi on vajonnut täysin koomaan, vaikken ole viime kuukausina lähes muuta tehnytkään kuin leiponut pelkästään koulun ja tällä hetkellä menossa olevan työharjoittelun puitteissa. Tyhjensin taannoin kameran muistia eikä sieltä juuri muuta löytynytkään kuin kuvia leipomuksista. Jatkossa voisin yrittää olla reippaanpi.

Myönnettäköön nyt myös sekin, että Spotify on enemmän kuin nerokas keksintö ja itseasiassa juuri eilen kyhäsin kasaan a cup of tea and pancakes- nimisen soittolistan, joka soi nytkin taustalla. Lista kaipaa hieman hiomista vielä, mutta mielestäni esimerkiksi Belle and Sebastian on aina toimiva valinta, jos kyse on leipomisesta.

- Suvi

Rum & Raisin muffins

Muuttohärdellistä huolimatta en voinut pitkittää tämän ohjeen kokeilua, kun rommiakin oli varta vasten hankittu. Osui silmään jostain kirjaston muffinssikirjasta, joka piti sisällään muuten kaikkea tylsän oloista (vähärasvaiset karpalomuffinssit, varsinainen turn off!). Ettei vaan olisi ollut rommi, joka herätti huomion.

280g vehnäjauhoja
90g sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 muna
125g rasvaa
1.25dl maitoa
0.6dl rommia
1tl vaniljasokeria
75g hienonnettuja rusinoita
140g suklaata pienittynä

- Vatkaa rasva, muna, maito, rommi ja vaniljasokeri sekaisin.
- Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.
- Lopuksi suklaa ja rusinat, ja sekoita varovasti.
- Paistetaan 180- asteessa 15-20 minuuttia

Ohjeen epätavallisuudesta huolimatta onnistuivat hyvin, eivätkä palaneetkaan vaikka säntäilin samalla tekemässä kaikkea mahdollista muuta. Lopputuloksena varsin kookkaita yksilöitä, sillä ladoin kaiken taikinan 12- muffinssin vuokaan, mutta eipä sillä oikeastaan ole väliä. Rommin osuuteen olin hieman pettynyt, sillä ei juurikaan maistunut ja mietinkin josko seuraavalla kerralla korvaisi puolet maidosta rommilla.

Saa nähdä kuinka innokas olen tekemään mitään jatkossa, koska pelkästään itselleen leipominen ei ole mielekästä. Nyt voisikin tehdä selväksi pari faktaa nimittäin muutin (tänään) Jyväskylästä Lahteen opiskelun ja mahdollisten seikkailujen takia. Minusta pitäisi tulla leipuri. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä tämä syksy tuo mukanaan.

- Suvi

Raparperi-Brita

Kuoriessani raparpereja huomasin kuinka paljon ajatuksia herättääkään, sillä pelkkä tuoksu assosioitui hyvin vahvasti lapsuuden kesiin ja mummon keittämään raparperipuuroon. Meni tosin aikaa ennen kuin pystyin sietämään kyseistä hedelmää/vihannesta/whatever, sillä pidän enemmän makeasta ja limaiset sattumat kiisseleissä eivät vieläkään innosta. Oli joku toinenkin tajunnanräjäyttänyt huomio, mutta tästä analysoinnista on nyt kulunut pari päivää, ettei voi millään enää muistaa. Todennäköisesti nimesin raparperin identiteettikasvikseni, mutta en vain muista miksi. Se siitä.

Tämä ohje tarttui mukaan koulusta viime keväältä, kun oli osana vappubrunssia, ja hyvä niin, sillä tuskin olisin koskaan oma-aloitteisesti tullut kokeilleeksi, koska vaikutti enemmän kuin epäilyttävältä. Koin järkevämmäksi tai ainakin aikaa säästävimmäksi vaihtoehdoksi toteuttaa ohjetta käänteisessä järjestyksessä, joten aloitin täytteestä.

Raparperitäyte

n.5dl raparperia pienittynä
1dl sokeria
1 kanelitanko
3/4 dl vettä
2dl kuohukermaa (käytin vispikermaa, koska ajattelin pyrkiä vähärasvaisuuteen, mutta pitäisi opetella, että ravintoaineet, kalorit yms. tulisi unohtaa leipomisen yhteydessä. Tosin tässä kohtaa en tiedä onko sillä sinäänsä suuremmin merkitystä, mutta vispikermasta ei saa yhtä kovaa vaahtoa kuin kuohukermasta, mikä tekee täytteestä löysempää ja meinaa tursuta liiaksi ulos.)

- Kaikki aineet kermaa lukuun ottamatta laitetaan kattilaan ja keitetään hillomaiseksi. En osaa arvioida aikaa, koska en osaa keskittyä sellaiseen, mutta kun raparperit alkavat menettää muotoaan/mössääntyä, niin alkaa olla hyvää.
- Annetaan jäähtyä ja sinä aikana voi hyvin tehdä pohjan.

Pohja

125g rasvaa
1dl sokeria
2 keltuaista
1½dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1dl maitoa

- Sekoita jauhot keskenään pienessä kupissa.
- Rasva ja sokeri vaahdotetaan.
- Keltuaiset lisätään samalla vatkaten.
- Maito ja jauhoseos sekoitetaan vuoron perään taikinaan
- Taikina levitetään noin 25cmx30cm suorakaiteeksi pellille ja paistetaan 180- asteessa kymmenen minuuttia.


Marenki

2 valkuaista
1½dl sokeria
1tl vaniljasokeria
n. 1dl mantelilastuja

- Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sokerit lisätään pikku hiljaa mukaan. Vaahto on sopivaa, kun kuppia voi pitää ylösalaisin ilman, että tulee alas.
- Vaahto levitetään esipaistetun pohjan päälle ja päälle ripotellaan mantelilastuja.
- Paistetaan 180- asteessa noin vartti tai kun pinta alkaa näyttää kullanruskealta.
- Annetaan jäähtyä.

Kun sekä täyte, että pohja ovat jäähtyneet kunnolla, niin voi vatkata kerman ja sekoittaa varovasti täytteen sekaan.
- Pohja puolitetaan. Toinen puolikas laitetaan tarjoiluvadille, täyte väliin ja toinen pohjapala kanneksi.
- Kannattaa tarjoilla mahdollisimman nopeasti valmistuksen jälkeen ettei marengille käy kuten yllä olevassa kuvassa. Tosin ei pitäisi makuun vaikuttaa, vaikka olisikin vähän painunut lyttyyn.

Olen aiemmin kokeillut korvaamalla raparperin mansikoille, joka on osoittautunut myös erinomaiseksi. Tosin kirpeä raparperi yhdistettynä makeaan pohjaan on makuelämyksenä jännittävänpi. Mantelit ovat suosikkejani, sillä paahdettuna tuovat karamellimaisen vivahteen.




Patrickin kanssa kelpaa leipoa. Uudesta levystä tosin ei ole vielä kovinkaan kummoista käsitystä ja olikin lähinnä taustaäänenä. Ensivaikutelma ei kuitenkaan ole ollenkaan huono, mutta kyseessä onkin Patrick.

- Suvi

Sweet potato rolls

Viime viikonloppuna olin viimeinkin aikaansaava, kun jaksoin kokeilla bataattia leipätaikinan seassa. Parhaat bataatit (ja pandat). Yleisesti ottaen yksi parhaista asioista on ehdottomasti tuore ja itsetehty leipä! Harmmilista vain, että liian harvoin on enegriaa tehdä, etenkin kun asuu yksin niin tahtoo ehtiä mennä pahaksi. Varmasti vieläkin pakastelokerosta, josta ainoastaan puolet on minun, löytyy joskus talvella tehtyjä sämpylöitä. Pakastetut jutut nyt vaan on pahoja. Tämä teksti alka kuitenkin mennä nyt vähän älyttömäksi, joten olkoon.

Leipä- ja pullataikinoita on tullut tehtyä sen verran useasti vuosien aikaan etten oikeastaan jaksa enää lukea ohjeita pahemmin. Merkittävin raaka-aine oli bataatti, jonka ensin kuorin ja keitin kattilassa. Pistänyt silmään, että melkein kaikissa ohjeissa, joihin tulee bataattia, neuvotaan kypsentämään uunissa, mutta oletan keittämisen olevan huomattavasti nopeampi vaihtoehto etenkin, jos bataatin paloittelee pieniksi. Sen jälkeen muussataan haarukalla ja lisätään taikinaan. Laitoin siinä vaiheessa, kun olin ensin liottanut hiivan ja lisännyt suolan ja siirapin, vaikka tuskin sillä hirveästi on väliä. Itse tykkään käyttää kaikkia mahdollisia siemeniä ja leseitä, ja yleensä korvaan osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla ja mitä nyt sattuu kaapista olemaan, sillä kuidut ja terveellisyys ennen kaikkea! Tällä kertaa laitoin vähän ohrajauhoja.

Huomasin loppuvaiheessa, kun lisäsin jauhoja, että astia jonka olin valinnut oli hieman liian pieni ja koska olisi ollut turhaa alkaa vaihtamaan siinä vaiheessa, niin jätin taikinan tarkoituksella vähän löysäksi ja nuolian avulla ladoin pellille taikinakasoja, koska muotoilu olisi voinut koitua kohtalokkaaksi. Terveisin neiti, joka kerran miltei heitti korvapuustitaikinan seinään, koska tämä ei suostunut tottelemaan kaulinta.

Tuli hyviä, vaikka vähän enemmän olisi voinut laittaa leseitä, koska tykkään ettei kuori ole ihan pehmeä. Yksi mitä pitänyt kokeilla pitkään, kun töissä käytettiin sosekeittojen jämiä aina sämpylätaikinoissa, niin jos tekisi ensin maissikeittoa ja käyttää sitä leipätaikinaan, sillä maissihan on esim. parasta.

Nyt pitäisi vähän ryhdistäytyä, koska olen vaihteen vuoksi vanhempien luona ja isä täytti 50 toissapäivänä (On hurjaa ajatella, että on pari kuukautta nuorempi kuin Morrissey.), niin voisin lahjana leipoa jotakin. Lisäksi on puolen litran purkki kookosmaitoa, niin suklaakiisseli voisi olla myös tervetullutta.

- Suvi

Hummingbird cake

Olen jälleen myöhässä päivittämisen suhteen, vaikkei sillä sinäänsä ole merkitystä, mutta itseäni ärsyttää. Tällä kertaa vika oli tietokoneen, joka päätti sabotoida suhdettamme vähän lisää niin, ettei kuvanmuokkausohjelma suostu yhteistyöhön. Kerrankin, kun sattuisi olemaan muutama kuva, niin ovat kuitenkin käyttökelvottomia suuren kokonsa puolesta. Onneksi sisaren tietokone pitää minusta, vielä.

Mielestäni kakun nimi voisi yhtä hyvin olla Jos satut saamaan trooppisen hedelmän (lähdeviittaus Muumilaakson tarinat - Viidakon kätköissä), sillä yksinomaan se trooppinen tuoksu, joka valtasi koko keittiön valmistuksen yhteydessä oli taivaallinen. Idea kakusta tuli ystävältä, jolta sain kerran maistiaispalan, enkä viitsi edes yrittää analysoida kuinka upeaa se oli. Se oli sellainen Ymmmm I'm so gonna marry this cake- hetki. Ohje on suoraan Kotikokki.net- sivulta.

Pohja

4dl vehnäjauhoja
2dl ruokosokeria (Käytin ruokokidesokeria ihan siitäkin syystä, että oli lompakolle edullisempi vaihtoehto ja mielestäni toimi moitteettomasti)
2tl leivinjauhetta
1 limen raastettu kuori
1tl inkivääritahnaa (Tämä jäi kakustani puuttumaan, koska ei yksinkertaisesti ollut mahdollista päästä isompiin marketteihin. Kuulemma löytyy ainakin Citymarketeista. En tiedä millainen vaikutus on kokonaisuuden kannalta, sillä omasta mielestäni kakku oli hyvää ilmankin, mutta täytynee yrittää saada joukkoon seuraavalla kerralla.)
1dl kookoshiutaleita
1tlk ananasmurskaa
2 kookasta banaania
2 munaa
1½dl öljyä

- Ananasmurska kannattaa laittaa ensimmäiseksi valumaan siivilään.
- Kuivat aineet, limen kuori ja kookoshiutaleet sekoitetaan keskenään.
- Muussaa banaanit ja yhdistä ananasmurskaan
- Öljy ja munat sekoitetaan hedelmäseokseen, lopuksi kuiva-aineseos ja sekoitetaan nopeasti tasaiseksi.
- Taikina laitetaan korkeareunaiseen, voideltuun noin 20cmx20cm- vuokaan. Itse käytin ihan perinteistä irtoreunaista täytekakkuvuokaa.
- Paistetaan 175 asteessa uunin alatasossa noin 45 minuuttia.

Täyte

n. 25g sulaa rasvaa (alkuperäinen ohje sanoi 50g, mutta tuntui tarpeettoman suurelta määrältä eikä valmis kakku rasvaa jäänyt kaipaamaan. Kaadoin mittaamatta suoraan pullosta, niin määrä on vain suuntaa antava.)
200g sitruunatuorejuustoa
n.2dl tomusokeria

- Kaikki täytteen aineet sekoitetaan kulhossa, muttei liikaa jottei tule liian löysää.
- Kakun kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen kuorrutteen levittämistä.
- Päälle voi vielä ripotella kookoshiutaleita ja voilà!

Tämä on kanssa yksi niistä kakuista, joka vain paranee vanhetessaan eli kun on saanut päivän tai pari tekeytyä kaapissa.

Jos pitää hedelmistä niin suosittelen lämmöllä kokeilemaan!

Leivoin viime viikolla toistamiseen myös Whisky peanut-butter cupcakeseja, jotka onnistuivat moitteettomasti, jos ei takerruta esteettiseen puoleen. Muffinssivuan ansiosta itse kakkuset olivat varsin ryhdikkäitä ja somia, mutta erehdyin käyttämään liian pientä pursotinta(kakkujen pieni koko hämäsi), niin kuorrute levisi täysin pinnalle, eikä pysynyt ollenkaan muodossaan. Jospa se on sitten se kolmas kerta, joka toden sanoo tässäkin kohtaa. Toisaalta ei pitäisi olla merkitystä, jos maku kuitenkin on hyvä, mutta olen vaikea, eivätkä ulkonäkökriisit jätä rauhaan edes leipomuksiani. Kuka nyt tahtoisi syödä mitään, mikä näyttää rumalta?

- Suvi

Old fashioned apple pie

Olen haaveillut tällaisesta piirakasta jo lapsesta asti, kun mummolassa luin Tipi&Sylvester- kirjaa/lehteä/sarjakuvaa, jossa Mummo paistoi heille piiraita ja näyttivät niin kivoilta. Tosin etäinen muistikuva, että Sylvester olisi halunnut Tipin piiraan täytteeksi, mutta ehken takerru siihen. Nyt vuosia myöhemmin päädyin itse kokeilemaan ja vaikka olin jo menettämässä toivoa onnistumisen suhteen, niin sain silti piirakan aikaiseksi, joka näytti ja maistui hyvältä. Oikeastaan voisin korjata, että saimme, koska lauantaina oli neitejä kylässä.

Ohje on peräisin (jälleen) Amerikan parhaat piiraat- kirjasta.

Pohja

6 dl vehnäjauhoja
1 maustemitta suolaa
225g kylmää voita sentin kuutioina
2 rkl sitruunan mehua
4-6 rkl jäävettä

- Ensiksi rasva, jauhot ja suola "nypitään" kulhossa ja seuraavaksi lisätään neste.
- Muotoilin taikinasta kaksi palloa, jotka käärin kelmuihin ja pidin yön yli jääkaapissa. Alkuperäinen ohje käskee pitämään neljä tuntia vähintään.

Taikina oli piiraani ongelmatekijä, sillä siinä kohtaa kun oli tarkoitus "kaulita nättejä taikinaympyröitä", niin havaitsin kuinka taikina leviää murumassana leipoma-alustalle. Vettä lisäämällä saimme kuitenkin taikinan asettumaan. Jälkeenpäin tutkittuani erinäisistä lähteistä muita vastaavia ohjeita, niin huomasin, että veden määrä oli jokaisessa paljon suurempi ja jauhoja puolestaan vähemmän. Kun en ole ennen tehnyt vastaavaa, niin enpä tullut tuollaistakaan ajatelleeksi, mutta tietääpä jatkossa kuinka toimia.

Palatakseni takaisin reseptiin, niin kun varsinainen leipominen on käsillä, niin taikinapallot kaulitaan pyöreiksi. Toinen levy asetetaan piirasvuan pohjalle. Käytin kertakäyttöistä fooliovuokaa, koska taloudesta ei löydy korkeampi reunaisempaa piirasvuokaa. Pohjataikinaa tulisi jäädä ainakin pari senttiä reunojen yli myöhempää rypyttämistä varten, mutta meidän piiraan pohjataikina piti lähinnä painelle reunoille, niin eipä sitä juuri yli jäänyt.

Täyte

8 suurta omenaa kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi viipaloituna (Itse laitoin kuusi ja riittivät erittäin hyvin)
runsas desi sokeria
3 rkl fariinisokeria
2½ rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää (alkuperäinen ohje sanoo, että vastajauhettua eli siitä vain jauhamaan, jos siltä tuntuu)
½ maustemittaa suolaa
2 rkl sitruunanmehua
sitruunan raastettua kuorta (tarkkaa määrää ei sanota, mutta raastoin itse puolikkaan sitruunan kuoren, joka vielä oli jäljellä)
2 rkl voita/rasvaa

Voiteluun
2 rkl kuohukermaa ja 1 rkl sokeria (itse käytin maitoa)

- Täytteen aineet sekoitetaan voita lukuunottamatta kulhossa ja kaadetaan vuokaan niin, että keskellä on korkeampi keko. Voi levitetään nokareina päälle.
- Taikinan reunat voidellaan vedellä ja kansi nostetaan päälle. Reunat rypytetään ja kanteen tehdään muutama höyryaukko.
- Voitele pinta ja ripottele päälle sokeria.
- Paistetaan uunin keskiosassa ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja sitten 200 asteessa noin 45 minuuttia.

En tiedä kemiasta mitään eli en tiedä mitkä ainesosat yhdessä aiheuttivat sen kemiallisen reaktion, että piiraan sisälle kertyi huomattavan paljon nestettä. Otettuani selvää asiasta, niin hillosokeri voisi auttaa asiaa ja kunnollinen jäähtyminen ennen tarjoilua. Kärsivällisyys ja leipominen (tai syöminen pikemminkin) eivät vain kuulu yhteen, niin hyvä kun ennätti puoli tuntia olla poissa uunista ennen kuin neljä nälkäistä iskivät kiinni haarukkansa.

Yhdessä vaniljajäätelön kanssa makuelämys oli taivaallinen. Siitäkin huolimatta, että pohja oli pettymys jo pelkän maun suhteen, tosin mitä voi odottaa jos yhdistää voita ja jauhoja, niin täyte oli uskomaton. Mausteet sopivat täydellisesti ja aikaisemmin tullut käytettyä pelkkää kanelia omenapitoisissa leivonnaisissa, niin tämän rinnalla tuntui lähinnä laimealta. Täältä tullaan syksy ja itsepoimitut omenat!

Työuupumuksen tähden en ole juuri evääni jaksanut liikauttaa keittiössä tämän viikon aikana, jos kahvin keittoa ja koiran ruokintaa ei lasketa. Sunnuntaina testasin leipävuokaa, joka toimi mainiosti, mutta leipäohjeista myöhemmin. Ärsyttää, kun unohdin Kuokkalaan kirjaston Muffinssi- kirjan, sillä olisi tehnyt mieli kokeilla toisenlaisia maapähkinävoi cupcakeseja. Whisky-peanut-butter:eihin löytyisi aineet, joten ehkä ilahdutan Kreikasta palaavia perheenjäseniä niillä. Lisäksi pitänyt pitkään kokeilla, kun juhannuksena maistoin ystävän tekemiä bataattiteeleipiä, jotka oli niiiin hyviä, että laittaisi bataattia leipä/sämpylätaikinaan. Kuulemma toimii mainiosti.:)

Olen kuunnellut viimeiset pari tuntia Chocolat- elokuvan soundtrackiä ja ei liene ihme, että mieli on täynnä kaikkea erittäin suklaisia asioita ("He's not my dad, he's my pony!").

- Suvi

Lime & white chocolate muffins

Luulen, että suhteestani uuden (ja ensimmäisen) muffinssipeltini kanssa tulee olemaan lämmin ja antoisa siitäkin huolimatta, että tulen varmasti menettämään usemman kerran järkeni, koska kypsyyden tarkkailu on huomattavasti hankalanpaa näin. Osittain voin syyttää typerää uunia, joka paistaa epätasaisesti, koska liian usein on käynyt niin, että aikaansaannokseni ovat jääneet joko liian raaoiksi tai juuri muffinssit ovat palaneet pohjasta, koska pinta antaa raa'an vaikutelman. Kaikesta huolimatta en voi kuin tuntea lähes äidillista ylpeyttä, kun katson noita symmetrisiä ja somia muffinsseja omissa vuuissaan.

Käytin samaa ohjetta kuin salmiakki-sitruuna- muffinsseissa sillä erotuksella, että salmiakin ja sitruunan sijaan rouhin levyllisen valkoista suklaata (Pandan, 130g jos muistan oikein. Tosin suklaanmäärää voi ja täytyy säädellä oman maun mukaan.), yhden limen raastetun kuoren ja kourallisen/noin kymmenen pienittyjä Omar- karkkeja. Olin kyllä varannut täyden pussillisen, mutta mystisesti vain katosivat. *viatonta viheltelyä*

Ajattelin ensin, että olisin taiteillut jonkinlaisen kuorrutuksen hyödyntäen kuorettoman limen mehun ja jääkaapissa on lähes täysi paketti kookosrasvaa, joka tulisi eliminoida lähitulevaisuudessa, mutta jätän toiseen kertaan, koska nämä varmasti toimivat paremmin ilman. Tosin yhden puolijäähtyneen maistamisen perusteella limen makua olisi voinut olla enemmän, mutta tietää jatkossa lisätä enemmän taikinaan.

Olen edelleen kameraton parka, joten havainnollistavia kuvia ei tipu, ainakaan itseni ottamia.

Jääkaapissa odottaa (vihdoinkin!) omenapiirakan taikina, jonka tein eilen illalla valmiiksi, kun vaatii jääkaapissa/kylmässä oloa yön yli ennen varsinaista leipomista. Jos hyvä tuuri käy niin myöhemmin pitäisi ilmestyä neitejä kylään, niin piiraan leipominen saa vielä odottaa.



The province complains on ollut viime päivinä suuressa soitossa ja oli sitä myös näitä tehdessäni. MGMTn ohessa varmasti nousee merkittävimmiksi yhtyeiksi tämän kesän osalta minun listoillani. Olisipa jo Flow.

- Suvi

PS. Tietokoneeni H- näppäin ei toimi kunnolla, kuinka raivostuttavaa!

Salmiakki & lemon muffins

Nimi voisi pikemminkin olla Kiukkuiset muffinit, sillä leipomahetkellä ilmassa oli niin paljon kiukkua ja apaattisuutta, että varmasti tunnelma imeytyi myös muffinsseihin, vaikka ei sitä mausta huomannut.

Olen tainnut aikaisemmin mainitakin toisinaan jopa liian läheisen suhteeni karkkeihin ja tässä se taas näkyy. Sitruuna ja salmiakki sopivat yhteen kuin kattila ja kansi. Aiemmin tämä on tullut todistettua sitruunatäytteisen ja salmiakkikuorrutteisen täytekakun kautta, joten muffinssejakin oli pakko kokeilla.

Tässä kohtaa voisin mainita etten tiedä kumpaa sanaa pitäisi käyttää muffinit vai muffinssit. Puhuessa puhun aina muffinsseista, muffini ei vaan sovi suuhun, mutta "paperilla" muffini näyttää ja tuntuu paremmalta. Turhat huomiot vol.18 tai sitä rataa.

Ohje on peräisin Dagensmuffin- sivustolta, joka on ehdottomasti parhain ruokasaitti kautta aikojen, ainakin tällaiselle muffinssifriikille. Muokkasin "Valkosuklaa & sitruunamuffinit"- ohjetta, joka on tullut todistettua erinomaiseksi useampia kertoja, vaihtamalla valkosuklaan salmiakkiin. Kaavailin apteekkisalmiakkeja sillä koon, koostumuksen ja kunnon salmiakin maun puolesta olisivat sopineet parhaiten, mutta jälleen kerran terveisiä Lievestuoreen apteekille, joka ei ole avoinna kesälauantaisin, niin jouduin tyytymään Fazerin salmiakkisekoituksen ruutukarkkeihin.

Taikina

5½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
100 g sulaa rasvaa
2½ dl sokeria
2 munaa
1 prk kermaviiliä
2 tl raastettua sitruunan kuorta
n. pari kourallista salmiakkikarkkeja

- Aluksi leikkelin saksilla salmiakit pieniksi. En ole aivan varma tuosta määrästä, mutta oli sellainen 150 gramman(?) pussillinen, josta käytin kaikki pehmeät ruudun muotoiset ja niitä oli suunnilleen kahden kourallisen verran.
- Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Salmiakkipalat kannattaa lisätä kuivien aineiden joukkoon, etenkin jos käyttää Fazerin karkkeja, koska jauhojen avulla on helpompaa saada pidettyä karkin palat erillään, sillä muuten ne ovat vain yhtenä mönttinä taikinan seassa.
- Sokeri ja rasva vaahdotetaan keskenään.
- Lisätään munat yksi kerrallaan välillä sekoittaen.
- Seuraavaksi sitruunan kuori ja kermaviili sekoitetaan joukkoon, ja lopuksi kuiva-aineseos.
- Taikina jaetaan muffinivuokiin ja paistetaan 200 asteessa noin varttitunti uunin keskitasolla. Alkuperäinen ohje neuvoo paistamaan 25 minuuttia, mutta en tiedä onko uunimme ylitehokas, sillä pari kertaa olen onnistunut polttamaan pohjan annettua muffinssien olla uunissa varttia pidempään. Kannattaa olla tarkkana jo kymmenen minuutin jälkeen ja ottaa pois, kun pinta ja pohja alkavat olla kullanruskeita.


Salmiakki&sitruuna ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosin sitruuna olisi voinut maistua vähän enemmän. Turkinpippurirouhe voisi myös sopia näihin mainiosti. Ohjeena tämä on mielestäni yksi parhaimmista muffiniohjeista ainakin jos pitää enemmän mehevistä kakkusista.

Kamera oli kateissa, joten kuvaa ei valitettavasti ole. Oma kamera täytyisi hankkia pikimmiten, sillä lähestyvän muuton myötä ei vanhempien kamerasta hirvittävästi ole apua tässä kohtaa.




Tällä viikolla tehosoitossa ollut Modest mouse päätyi soimaan taustalle myös leipoessa.

Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo tullessaan leipomuksien suhteen. Ikävöin muumimaisia pannukakkuja etenkin kun vaahterasiirappiakin löytyy vielä. Ongelma on vain, ettei pelkästään itselleen huvita edes alkaa tehdä mitään. Kahvikesteissä voisi olla ideaa!

- Suvi

Key lime pie

Sattui käymään niin ikävästi, että oma piiraani ehti kadota parempiin suihin ennen kuin ehdin kamerani kanssa paikalle. Tässä googlesta poimittu otos havainnollistamaan ja epäilyksettä omanikin näytti yhtä nätiltä.

Ohje on peräisin kuuluisasta ja loppuunmyydystä Amerikan parhaat piiraat- kirjasta. Mitä olen ehtinyt teosta selailla, niin luulenpa että kaveraan roimasti kopiokoneen kanssa ennen kuin luovutan kirjan takaisin kirjastoon.





Keksimurupohja

3½ dl murskattuja Digestive tai grahamkeksejä (n. puolet 400g paketista)
n. 1 dl voisulaa
1 rkl sokeria

- Aluksi laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
- Murskaa keksit, lisää rasva ja sokeri, ja sekoita tasaiseksi.
- Taputtele muruseos tasaisesti vuan pohjalle ja reunoille (käytin tavallista n.25cm ympärysmitaltaan olevaa piirasvuokaa).
- Pohjaa paistetaan noin 10 minuuttia.
- Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.


Täyte

5 keltuaista
1 tlk(400g) kondensoitua makeaa maitoa (Kondensoitumaito on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus. Löytyy ainakin Citymarketeista n. 4 euron hintaan. Harmitti, kun vasta ostamisen jälkeen tajusin käväistä samassa rakennuksessa olleessaa Aasian food- liikkeessä ja samaa maitoa, eri merkkistä tosin, myytiin puolet halvemmalla. Tuo mieleen toffeen.)
n. 1 dl limeistä puristettua mehua
1 rkl raastettua limen kuorta

- Vatkaa keltuaisia kunnes muuttuvat sakeammiksi.
- Lisää maito ja vatkaa seos tasaiseksi.
- Lisää limen mehu ja - kuoriraaste. Vinkkinä sitrushedelmien kuoren raastamiseen, kun raastaa leivinpaperinpalan päältä, niin suurinosa kuoresta jää kiinni paperiin ja on näin helponpaa saada erilleen, kuin tökkiä raastinraudan väleistä.
- Levitä täyteseos tasaisesti piiraspohjan päälle.
- Kypsennä n. 10 minuuttia (oma piiraani taisi olla uunissa reilun vartin) ja jäähdytä hyvin.
- Virallinen ohje neuvoo laittamaan pakastimeen kolmeksi tunniksi, jotta täyte jähmettyy kunnolla, mutta itse pidin jääkaapissa yön yli.
- Ennen tarjoilua (jos käyttää pakastinta, niin piiras kannattaa ottaa pois 15-20 minuuttia ennen tarjoilua) piiraan voi koristella kermavaahdolla ja limeviipaleilla.

Taivaallisen hyvää ja helppoa. Olen aikaisemmin suosinut enemmänkin sitruunaa leipomuksissani, mutta viimeistään nyt huomasin pitäväni limestä ehkä jopa enemmän. Lime on ehdottomasti omassa suosikkihedelmät top5:ssä, sillä soma ulkonäkö, taivaallinen tuoksu ja maku on mitä mainioin.



Key lime pie:ni syntyi lemppari walesilaisteni tahdittamana.

Mielessä on jo kasapäin ohjeita, joiden kokeilemista en malta odottaa. Päällimmäisenä old-fashioned apple pie, jonka teon ajattelin ensin lykätä syksyyn jotta saisi itsepoimittuja omenia edesmenneestä mummolasta, mutta luulenpa ettei kärsivällisyys riitä sinne asti. Mojito cheesecake kuulostaa myös enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta!

- Suvi

Whisky peanut butter cupcakes

Sen kummemmin analysoimatta voin paljastaa, että cupcakesit ja muffinit kuuluvat ehdottomasti omiin suosikki leivoksiini jo pelkästään siksi, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Karkit ovat yksi lempiasioistani ja muffinit ovat parhain keino yhdistää nämä ja leipominen toisiinsa. Tulikin juuri mieleen, että täytyy lisätä apteekkisalmiakki muistilistaan. On jännittävää kokeilla aina kaikkea uutta, sillä tylsyys jos mikä on turhauttavaa.
Voin kiittää erästä ystävää, että tämä resepti päätyi tietoisuuteeni. Kieltämättä whisky-pähkinävoi kompinaatio aluksi veti hieman skeptiseksi, mutta onneksi samainen ystävä vapautti minut tästä ennakkoluulosta. Päätinkin omistaa tästä lauantaista aikaa näiden nopeasti kaveripiirissä suosiota saaneiden kakkusten kokeiluun ja voin sanoa, ettei ollut ollenkaan turha. Nämäkin ovat vegaanisia.
Pienenä vinkkinä, että kaloreiden ajattelu kannattaa lopettaa nyt.



Taikina

3dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
1tl leivinjauhetta
0.5tl soodaa
0.5dl maapähkinävoita
0.25dl whiskyä (whiskytuntemukseni lähentelee nollaa. Valintani oli Black velvet lähinnä taloudellisista syistä, mutten usko että tässä tapauksessa laadulla on hirveästi merkitystä.)
2.75dl makeutettua soijamaitoa
1dl sulatettua margariinia

- Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
- Kuivat aineet sekoitetaan omassa kulhossaan. Huomasin tässä kohtaa, että sooda oli lopussa (enkä laiskana ihmisenä jaksanut lähteä sotkemaan pyörällä kauppaan vesisateessa) joten korvasin sen laittamalla leivinjauhetta puolitoista teelusiikkaa ja toimi kiitettävästi.
- Maapähkinävoin sekaan sekoitetaan whisky ja soijamaito.
- Lopuksi yhdistetään sulatettu rasva ja maapähkinäwhiskysoijaseos kuiviin aineisiin.
- Taikina kaadetaan muffinivuokiin ja kannattaa jättää noin 1/4 kohoamisvaraa. (Täytyisi hankkia oikea muffinivuoka, niin pysyisivät ryhdikkäinä, kun paperi vuuat ovat sen verran heppoisia ja etenkin jos taikina on niinkin löysää kuin tämä, niin tahtovat levitä helpommin.)
- Paistetaan n.15-20 minuuttia uunin keskitasolla. Kuorrutteen voi valmistaa kakkujen jäähtyessä.

Kuorrute

0.5dl sulatettua rasvaa
0.5dl kookosrasvaa
6dl tomusokeria (laitoin itse vain viisi ja riitti hyvin)
0.25dl kaakaojauhetta
2.5rkl whiskyä
n. 3 rkl soijamaitoa

- Ensin sulatetaan rasvat (käytän tosin itse aina juoksevaa margariinia, niin välttyy rasvaroiskeiden kuuraamiselta mikron seiniltä) ja sekoitetaan keskenään. Annetaan jähmettyä pari minuutti jääkaapissa.
- Tomusokeri ja kaakao sekoitetaan ja sekoitin molemmat nesteet rasvaseokseen, vaikka alkuperäisessä ohjeessa ne pidettiin erillään.
- Koska teen kaiken aina vaikeimman kautta, niin otin ylimääräisen kulhon, johon sekoitin muutamassa erässä sokerikaakaoseoksen ja nesteen. Kannattaa sekoittaa hyvin, koska tomusokeri ja kaakao samaten paakkuuntuvat hyvin helposti. Omaan kuorrutukseeni kolme ruokalusikallista maitoa riitti hyvin, mutta varmasti jos laittaa kuusi desiä sokeria, niin kannattaa lisätä tarvittaessa.
- Lopuksi kuorrutetaan kakkuset ja halutessaan voi vielä koristella esimerkiksi nomparelleilla.
- Jääkaapissa/kylmässä säilyvät parhaiten.



Siitäkin huolimatta, ettei herttaisen punaisia sokeroituja sydämiä riittänyt kuin muutamaan ja pursotustaitoti kaipaavat rutkasti hiomista, olen tyytyväinen. Mitä mainioin makuelämys ei tullut yllätyksenä, koska näitä on maisteltu aikaisemminkin, mutta toki on aina palkitsevaa päästä itse tehdessään samaan lopputulokseen.




Musiikkivalintani oli tänään tämä, vaikka Tom Waits olisi varmasti sopinut paremmin teemaan. Tänään tuli tehtyä myös Key lime pie, mutta koska on vielä tekeytymässä ja tahdon kuvan valmiista piiraasta, niin säästän siitä raportoinnin huomiseen.

- Suvi

You can't blame the Blueberry Pie, it's just... no one wants it.

Tässä tämä sitten on; minun ruokablogini. En jaksa muistaa kuinka kauan tämän luominen on ollut työn alla, mutta se ei oikeastaan ole oleellista. Ehkä sillä, että vietin puolet eilisestä seikkailemassa pitkin ruokablogeja ja sen päälle leipomalla World's best Blueberry pie:n, joka osoittautui täysin nimensä veroiseksi, antoi lisäpotkua. Tosin ei se helppoa ollut nytkään, sillä onkohan mitään rasittavampaa kuin käyttäjänimen keksiminen! Nimenomaisella hetkellä mieleen ei tule mitään nokkelaa, muttei ole kärsivällisyyttä lykätä myöhempään, että keksisi jotain. Täytyisi varmaan kirjoittaa ylös aina, jos törmää "tämä olisi niin hyvä nimimerkki, että pakko nyt rekisteröityä johonkin" - sanoihin/ilmauksiin. Toistaiseksi en ole kyllä tainnut törmätä yhteenkään, joka olisi niin loistava, että pakottaisi sillä sekunnilla löytämään jonkun foorumin/sivuston, johon rekisteröityä, mutta kuitenkin!

Ruokablogi on itseasiassa väärä termi, koska en lähes koskaan tee ruokaa tai ainakaan pidä siitä sen suuremmin. Mielummin leivoin, upotan sormeni lämpimään taikinaan ja istun uunin edessä tarkkailemassa kuinka vaalea pinta muuttuu kullanruskeaksi. En oikeastaan tiedä mistä olen saanut kimmokkeen leipomiseen, kenties geneettinen sokeriaddikti, mutta huomaamatta siitä on kehittynyt harrastus. Lapsena tykkäsin auttaa äitiä ja pikku hiljaa opettelin tekemään itse. Myöhemmin löysin terapeuttisia vaikutuksia, kun pystyin olemaan ajattelematta muuta kuin kardemumman turvallista tuoksua ja hiljaisuuden täyttäviä melodioita, jotka useimmiten olivat lähtöisin Yann Tiersenin äänitteistä. Nyt haluan siitä ammatin tai ainakin tuntuu eniten omalta. Näen mielessäni pienen, minun näköisen kahvila konditorian, jonka vitriinit ovat täynnä jännittäviä, herkullisia leivoksia, joista jokaisella on todennäköisesti jonkinlainen tarina kerrottavanaan, kahvia ei tarjoilla kuin holtittomista "ammeista", paljon kirjoja ja kaiuttimissa kuuluu hiljaa Morrisseyn vaikerrus, ainakin kerran päivässä. Jokaisella on varmasti oma naiivi unelma, tämä voisi olla minun.

Kaiken tuon lisäksi parhainta on, jos pystyy ilahduttamaan myös jota kuta toista aikaansaannoksellaan. Se ikäänkuin maksimoi ilon, jonka luomisvaihe on saanut aikaan. Mielestäni leipomisen voi olla taidetta siinä missä mikä tahansa muukin, vaikkei siihen välttämättä liittyisikään sen suurempaa luomisen tuskaa eikä muutenkaan ole haastavuudessa täysin samalla tasolla. Yhtälailla se on omin käsin tehtyä ja siinä on jotain ainutlaatuista. Seuraavaksi ajattelinkin kirjoittaa oodin taatelikakuille tai kirjoittaisin, jos pitäisin taateleista.

Nyt lienee sopiva kohta palata aiemmin mainittuun mustikkaiseen piirakkaan, joka osoittautui satumaiseksi, vaikka itse sanonkin. Ohje tupsahti eteeni aivan vahingossa seikkuiltuani ruokablogilta toiselle ja kuvan perusteella näytti samalta kuin Jeremyn pie My blueberry nights elokuvassa, niin en voinut jättää huomioimatta. Ohjeen ns. kääntäminen amerikkalaisista cup:eista grammoihin vaati hieman aikaa ja hermoja, mutta suoriuduin kutakuinkin mallikelpoisesti. Monet jäivät sellaisiksi noin- mitoiksi, mutta ei haitannut ainakaan makua.


World's best Blueberry pie

Pohja:

n.250g Digestivekeksejä tai vastaavia (Itse käytin eilisessä piiraassa Maria- keksejä, koska kaupassa EI OLLUT Digestivejä. Terveisiä vain Lievestuoreen S-markettiin.)
n. 120g juoksevaa rasvaa
2 rkl vettä

(Alkuperäisessä ohjeessa oli jotain valmista taikina-asiaa, mutten oikein ottanut selvää mitä se oli, jotain amerikkalaista, mutta ilmeisesti koostumus/sisältö vastasi aikalailla tuollaista perus keksimururasvaseosta.)

- Ennen pohjan tekoa kannattaa laittaa uuni lämpenemään 190- asteeseen (en löydä näppäimistöstä aste- mekkiä.:( )
- Ensin murennetaan keksit. Itse ole kokenut helpoimmaksi/parhaimmaksi tavaksi ottaa tarpeeksi ison palan leivinpaperia, taittaa kahtia, laittaa keksit väliin ja päästellä yli kaikin voimin kaulimella.
- Sekoitetaan kulhossa keksimurut, rasva ja vesi tasaiseksi massaksi.
- En saanut alkuperäisestä ohjeesta oikein selvää minkä kokoista vuokaa siinä haettiin takaa, mutta kuten voi huomata, niin pohjamassan määrä on aika suuri ja marjoja tulee sen verran paljon, ettei aivan tavallinen, matala pyöreä piirasvuoka sovi. Käytin epämääräistä vuokaa, jonka löysin vanhempien keittiöstä, noin 30 cm pitkä, 5 cm korkea ja 15 cm leveä soikio. Mahtui hyvin, mutta ihan jo esteettisistä syistä, niin oikea piirasvuoka olisi mukavampi. Täytyy yrittää muistaa katsoa seuraavan kerran kun pääsen isompaan markettiin, että löytyykö sellaisia oikeita, foolio pie- vuokia.
- Pohjaa paistetaan tässä vaiheessa n. 5 minuuttia uunin keskitasolla.

Täyte:

n.600-700g mustikoita (Käytin pakastettuja, sillä yllättäen on erittäin harvinaista, että tuoreita on saatavilla. )

7 rkl maissijauhoja
1 tl kanelia
160g sokeria

3 rkl vettä
2 rkl sitruunanmehua

- Mustikat levitetään tasaisesti esipaistetun pohjan päälle.
- Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.
- Nesteet sekoitetaan keskenään toisessa kulhossa ennen kuin yhdistetään kuiviin aineisiin. Kannattaa kaataa koko ajan sekoittaien välttyen suuremmilta jauhopaakuilta.
- Seos kaadetaan tasaisesti piirakan päälle.

Päällys:

60g sokeria
120g vehnäjauhoja
60g sulaa rasvaa

- Kaikki aineet sekoitetaan kulhossa ja "nypitään" tasaisesti piirakan päälle.
- Seuraavaksi piirakan on aika mennä takaisin uuniin lämpötilan ollessa yhä sen 190- astetta. Paistetaan noin tunti, mutta itse kävin kurkkimassa siinä 45 minuutin jälkeen. Valmiin piiraan pinta on kullanruskea.

Siitäkin huolimatta, että oli noinkin monivaiheinen, niin ohje oli helppoa toteuttaa. Haasteellisin vaihe oli varmasti googlettaa kuinka monta g/ml on yksi cup. Lisäksi tajusin vasta leipoessani, että piiras on täysin vegaaninen tai ainakin toteutettavissa käyttämättä eläinperäisiä raaka-aineita, mikä on tietenkin aina plussaa.

Seurakseen tämä piiras kaipaa, totta kai, vaniljajäätelöä. Vinkkinä voin sanoa, että jos millään malttaa odottaa, niin kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua/nautiskelua, niin ei ole niin mureneva eikä kostea, kun mustikkamassa ehtii hieman jähmettyä. Me emme malttaneet, mutta onneksi sain palan nautittavaksi illalla kera tietokoneen.

Tämän viikon suunnitelmiin tällä saralla kuuluu ilmeisesti ainakin Key lime pie ja ne kuuluisat Whisky- Peanut butter- cupcakesit, jos isä muistaa hankkia minulle whiskyä. Odotan innolla. Loppuviikolla olevat syntymäpäivät (enkä oikeasti täytä kahtakymmentä) antavat lisäsyyn leipoa, sillä ei huolta että ajautuisi itse syömään kaiken, koska ylijäämät voi aina syöttää sukulaisille. Toivottavasti saan tapeltua koodit kohdalleen, että saisin playlist:in toimimaan, jonka loin tätä blogia varten ihan vain itseäni viihdyttääkseni.

Hyvää yötä.

- Suvi