Soijarouhe-korvapuustit

Toissapäivänä eksyin kirjaston leivontakirja- hyllyyn ja mukaan tarttui Saa vaivata- (by Saara Törmä) opus. Mitä pidemmälle kirjaa selasin, niin sitä enemmän hymyilin, sillä kaikki kuvat, ohjeet ja kieliasu yhdessä puhuivat sen puolesta, että juuri tällaista minäkin haluan elämäni olevan tai pikemminkin jotain tällaista haluan saada aikaan. Kirjan kirjoittamisen sijaan päädyin kuitenkin vaatimattomasti vain kokeilemaan yhtä kirjan ohjetta, Korvasämpylöitä, hieman mukaillen oman jääkaappini sisällön mukaan.

Ensin tehdään taikina.

3 dl vettä
25 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai siirappia, muttei löytynyt kuin vaahterasiirappia ja uskallan veikata ettei oikein toimi.)
ripaus suolaa
1 dl ruisjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja (sekosin laskuissa, mutta yleensähän hiivataikinat ovat silloin hyviä, kun irtoaa kädestä)
25 g rasvaa

- Ensin lämmitetään vesi kädenlämpöiseksi ja liuotetaan siihen hiiva.
- Lisätään suola, sokeri, ruisjauhot ja vehnäjauhoja pikkuhiljaa. Vehnäjauhoihin päästäessä on kätevintä, kun työntää kätensä sekaan.
- Seuraavaksi rasva ja kannattaa jättää esim. desin verran vehnäjauhoja, että lisää vasta rasvan lisäämisen jälkeen.
- Annetaan nousta n. puolituntia.

Tässä välissä tehdään täyte. Oikeastaan vaihtoehtoja on niin paljon kun vaan riittää mielikuvitusta. Soijarouheen käsittely on allekirjoittaneelle helpointa ja ehkä tärkeinpänä, että sitä löytyi/löytyy yleensä aina kaapista. En mitannut mitään eli kaikki ovat sellaisia noin mittoja, mutta riitti hyvin tähän taikinamäärään.

n. 1 dl soijarouhetta
vettä
yksi sipuli
tippa öljyä
mausteita
n. 1 rkl makeaa chilikastiketta
n. ½ dl ketsuppia
(juustoraastetta reilu desi)

- Laita soijarouhe likoamaan veteen (sillein, että peittyy)
- Pieni sipuli sen kokoiseksi paloiksi kun haluat ja kuullota pannulla.
- Lisää soijarouhe (vettä voi kaataa pois, jos näyttää siltä, ettei kaikki imeydy) ja niitä mausteita, mistä tykkäät. Lopuksi ketsuppi tai miksei tomattipyrekin, jos sitä sattuu löytymään.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, niin kaada jauhotetulle alustalle ja kaulitse suorakulmaiseksi levyksi.

Näin meidän kesken voin paljastaa, etten vieläkään omista omaa kaulinta. On käynyt mielessä enemmän kuin muutaman kerran tässä syksyn aikana, mutta silti on vain jäänyt hankkimatta. Muistan, kun yksi poika luokallani sanoi kerran, että mikä leipuri se sellainen on, jolla ei ole marsipaania kaapissa. Minulla ei ole edes kaulinta, niin taidan olla aika huono. Toisaalta en pidä marsipaanista, niin en tiedä miksi sitä pitäisi olla. Chilikastikepullo ajoi moitteettomasti kaulimen virkaa ja onneksi taikina oli yhteistyöhaluinen.

Levitä täyte tasaisesti levyn päälle ja halutessasi voi päälle ripotella vielä juustoraastetta. Rullaa pitkältä sivulta aloittaen ja leikkaa n. 15 kolmioksi. Nosta kolmiot pellille kärki ylöspäin ja paina kärkeä sen verran alaspäin, että alkaa näyttää korvapuustilta. Paistetaan 225 asteessa n. 15 minuuttia. Odotellessa voi siivota keittiötä jauhoista tai jos ei huvita, niin uunin vartioiminen yhdessä Oscar Wilden kanssa ei ole lainkaan huono idea.

Kun olen nyt muutaman syönyt yhteisenä iltapalana ja -ruokana, niin en voi kuin suositella! Hyvää, halpaa ja helppoa, it's all about H baby. Luulen, että palaan em. kirjan resepteihin viimeistään viikonloppuna, kun saan perheenjäseniä kylään eli toisin sanoen ihmisiä, joille voi syöttää asioita. Yksinasumisen haittapuolena on ehdottomasti se, että kaikki syöminen jää omalle kontolle.

Harmittaa hieman, kun tämä blogi on vajonnut täysin koomaan, vaikken ole viime kuukausina lähes muuta tehnytkään kuin leiponut pelkästään koulun ja tällä hetkellä menossa olevan työharjoittelun puitteissa. Tyhjensin taannoin kameran muistia eikä sieltä juuri muuta löytynytkään kuin kuvia leipomuksista. Jatkossa voisin yrittää olla reippaanpi.

Myönnettäköön nyt myös sekin, että Spotify on enemmän kuin nerokas keksintö ja itseasiassa juuri eilen kyhäsin kasaan a cup of tea and pancakes- nimisen soittolistan, joka soi nytkin taustalla. Lista kaipaa hieman hiomista vielä, mutta mielestäni esimerkiksi Belle and Sebastian on aina toimiva valinta, jos kyse on leipomisesta.

- Suvi